Ruusu - Gourmet!
Ruusu, syötävän kaunis kukka
Eräs käyttämistämme sanonnoista kuuluu, että jokin on syötävän kaunis! Ruusun kukka on syötävän kaunis ja sen VOI syödä.
Arvellaan, että kiinalaiset olivat ensimmäisiä, jotka keksivät käyttää ruusua ruuanlaitossa. Niinpä tiedetäänkin, että keskiaikaisessa Kiinan pääkaupungissa kasvatettiin ruusuja ruusuteollisuuden tarpeiksi ruusun terälehtien saattamiseksi mausteena käytettäväksi. Kiinalaiset valmistivat mm. "ruusuhiekkalikööriä" maustaen sen ruusunterälehdillä.
Muinaiset roomalaiset joivat viiniä maljoista, joiden ympärille oli kiedottu ruususeppele ja sanottiin, että juotiin ruususeppelemalja. Viinin sekaan ripotellut ruusun terälehdet juotiin juoman mukana. Eräs roomalaisille mieluinen alkoholijuoma oli valmistettu ruusun terälehtiä ja muijakasveja viinimehussa liottamalla. He valmistivat kala- ja riistaruualle makua antamaan kastikkeen liottamalla ruusun terälehtiä viikon ajan ja sen jälkeen lisäsivät kastikkeeseen hunajaa. Kastike oli tiettävästi herkullinen maultaan kala- ja riistaruuan kanssa.
Ruusuja on yleisesti viljelty niiden kauneuden ja ihmeellisen tuoksun vuoksi, mutta keskiajan munkit viljelivät luostareissaan ruusuja myös yrtteinä. Yrttinä ruusun uskottiin rauhoittavan, rentouttavan, lisäävän elinvoimaa, auttavan naistenvaivoihin, myös helpottavan hermosairauksia, hoitavan stressiä ja päänsärkyä, torjuvan masennusta, poistavan ahdistusta ja vähentävän jännitystä.
Asiantuntijoiden mielestä parhaat ruuan laitossa käytettävät ruusut ovat aamulla puutarhasta poimitut tummasävyiset ja vaaleampina punaisinakin syvän väriset sekä voimakkaasti tuoksuvat. Villiruusu sopii aina makuhermoja kutkuttamaan kaikenvärisenä ja huumaavasti tuoksuvana. Ennen ruusun käyttämistä terälehdestä leikataan pois tyven vaalea osa, koska se maistuu kitkerältä. Ruusun terälehdet maustavat niin hillot ja hyytelöt kuin makeiset, jälkiruuat ja leivonnaiset. Lisäksi ne antavat makua hunajaan, siirappiin, viineihin ja muihin alkoholittomiin sekä alkoholipitoisiin juomiin.
Kiulukat, tavallisimmin ruusunmarjoiksi kutsutut (luonnonlajike, koiranruusu, jota kasvatetaan tuottamaan kiulukoita) ovat tunnettuja C-vitamiinipitoisuudestaan, mutta sisältävät myös E-vitamiinia sekä sokereita. Kiulukat maustavat ja antavat väriä erilaisille jälkiruuille. Ruusunmarjateetä on saatavana annospusseissa ja sitä voi käyttää teen tavoin. Pienille lapsille valmistetaan ruusunmarjasosetta. Kiisseliä voi tehdä ruusunmarjajauheesta. Viiliäkin saa ruusunmarjalla maustettuna. Itämainen keittiö on taitanut ruusun käytön historian sivu. Gourmet-herkkuihin ruusu sopii kauneutensa, värinsä ja tuoksunsa vuoksi. Ruususta valmistettu sokerisiirappi on helmeilevän punaista ja houkuttelevaa. Itämaisessa keittiössä käytettiin ruusun terälehtiä kuivattuina, sokerikuorrutettuina, hillottuina, tuoreina, kandeerattuina ja maseerattuina. Intiassa salaatissa näkee ruusun terälehtiä ja maitopohjaiset jälkiruuat saavat hienon makuvivahteensa ruusuöljystä.
Ruusu ei ole kadonnut aikojen kuluessa keittiöistä mihinkään. Ruusuhilloja, -hyytelöitä ja -marmeladeja löytyy ostettavaksi edelleen. Turkissa ja arabimaailmassa klassikon aseman on saavuttanut makeinen "rahat loukoum" ("kurkun nautinto"). Se on läpikuultava, puuterisokerilla kevyesti kuorrutettu suussa sulava, ruusuarominen, kuutionmuotoinen makeinen. Suuhun jäävä maku on pikantti, odottamaton ja jäljittelemätön. Kun on yhden maistanut niin toista tekee mieli!
Ruusuvettä ja -öljyä käytetään mausteena viineissä, likööreissä, sorbeteissa ja jäätelöissä, samoin useissa jälkiruuissa. Ruusunnuppuja kuivataan ja jauhetaan mausteeksi tai mausteseoksiin käytettäväksi. Myös sellaisenaan ruusunnuppuja voi syödä ja käyttää myös ruoka-annoksen kaunistuksena. Marokossa esim. voi maistella friteerattuja ruusunnuppuja! Marokkolaiset valmistavat liharuokien lisäkkeeksi säilykettä, jossa tietyn ruusulajikkeen ruusuja sekoitetaan hunajaan hillottuihin tomaatteihin.
Ranskassa Provinssin kaupungissa paikallinen herkkumyymälä valmistaa hyvin perinteikästä, kuuluisaksi tullutta ruusuhyytelöä, "confit de Petales de Roses de Provins". Punainen ruusulajike herkun valmistamiseksi on alkuisin 1230-luvulta. Sitä on käytetty aikanaan erityisesti sen lääkkeellisten vaikutusten vuoksi. Sokeroituja ruusun terälehtiä oli Provinssissa perinteisesti tapana tarjota Ranskan kuninkaille heidän viivähtäessään kaupungissa. Nykyisin kaupungin tietyt ammattikondiittorit osaavat valmistaa ruusuhyytelöä useiden satojen vuosien vanhan reseptin ja menetelmien mukaisesti. Resepti on pysynyt näiden ammattikondiittorien salaisena tietona. Se tiedetään, että ruusut hyytelön valmistamiseksi tulee poimia elokuun lopun ja syyskuun alun aikana. Ruusuhyytelö maistuu mainiolta ainakin juuri paistetun briossin tai paahdetun leivän päällä.
Pariisista löytyy liikkeitä nimeltään Au Nom de la Rose, jotka myyvät ruusuja ja niistä tehtyjä tuotteita - ja vain niitä. Ostaa voi ruusuja miten vain haluaa. Kaupasta löytyy myös ruusuille maljakoita, lisäksi biologisesti tuotettua kosmetiikkaa ja parfyymejä. Au Nom de la Rose myy gourmet-herkkuja kuten ruusun terälehtihilloa, ruusuhunajaa, ruususiirappia, sokeroituja terälehtiä, ruusuisia nougatmakeisia ja ruusunterälehtivalkosuklaata.
Pariisilaisesta Laduree-nimisestä myymälästä löytyy erikoisuutena "macaron"-leivonnainen. johon tarvittavat ainekset saavat veden herahtamaan kielelle. Maku vaihtelee kausittain saatavien raaka-aineiden mukaisesti. Yksi "macaroneista" on ruusuarominen, maultaan ruusun kauneuden ja hurmaavan tuoksun veroinen.
Ruusuvesi (tislausprosessin tuoksuva sivutuote) maustaa jälkiruokia, mm. erilaisia leivonnaisia. Oman puutarhan ruusuista voi valmistaa kesäjuomaa keittämällä ruusun terälehtiä vedessä minuutin verran. Keitoksen seisottua peitettynä yön yli, siihen lisätään sitruunamehua, minkä jälkeen liuos suodatetaan ja lisätään maun mukaan hunajaa tai sokeria. Juoma tarjotaan jäähileillä ja ruusun terälehdillä koristettuna.
Ruusua käytetään alkoholijuomissa eräiden viinien, liköörien ja erilaisten boolien maun antajana. Petale de Rose on provencelainen rosee, joka on klassikko valmistusmenetelmiä myöten. Yksi maailman vanhimmista apteekeista, Officina Profumo-Farmaceutica Santa Maria Novella on perustettu 1600-luvulla Italian Firenzeen. Apteekki käyttää ruusun terälehtiä ruusueliksiirin valmistukseen. Tämäkin resepti on salainen. Ruusueliksiirillä tiedetään olevan sekä vahvistava että piristävä vaikutus ihmiseen.
Aivan lähiaikoina on voinut havaita, että suomalaistenkin ravintoloiden ammattilaiset ovat "keksineet" uudelleen kukkien käytön erityisesti gourmet-aterioihin, mikä tuntuu uudelta idealta, mutta onkin itse asiassa hyvin vanhaa perua. Kukat tekevät annoksen houkuttelevaksi ja ruusu aivan syötävän kauniiksi!
Lähteet
Girard - Lagorce, S. Lumoavat ruusut Liitiä, P. Kukkien kuningatar
Internet-lähteet:
aftouch-cuisine.com/fr/confit-de-petales-de-roses-de-provins-86.htm
aunomdelarose.frwww.italian.it/santamarianovella/smnuk.htm